Hinnanerosopimus CFD ei sovi aloittelijoille

Hinnanerosopimus eli CFD on johdannaistuote, joka mahdollistaa kaupankäynnin ilman kohteena olevan hyödykkeen tai arvopaperin omistamista. Hinnanerosopimuksen logiikkaa voi olla vaikea ymmärtää, varsinkin kun sopimukseen yleensä sisältyy velkavipua. Mistä hinnanerosopimuksessa on kyse ja miksi se ei ole hyvä sijoitustuote aloittelijalle?

Mikä hinnanerosopimus eli CFD on?

CFD tulee sanoista “contract for difference” eli suomeksi hinnanerosopimus. CFD-kaupassa kaupankäynnin kohteena on kohde-etuuden hintaero sopimuksentekohetkellä verrattuna kauppahetkeen. Sijoittajan ei tarvitse omistaa kaupankäynnin kohteena olevaa hyödykettä tai arvopaperia. 

Sijoittaja sopii hinnanerosopimuksen sopimuksen tarjoajan kanssa tietyllä hinnalla. Kun sopimus suljetaan, sopimuksen hintaa verrataan kohde-etuuden hintaan. Se, mikä on hinnaerosopimuksen ja kohde-etuuden hinnan välinen erotus, määrittää voiton tai tappion. Jos erotus on positiivinen, sopimuksen tarjoaja maksaa erotuksen sijoittajalle. Jos taas erotus on negatiivinen, sijoittaja maksaa hinnaneron sopimuksen tarjoajalle.

3 syytä sijoittaa kryptovaluuttoihin

Hinnanerosopimukseen sisältyy usein vipuvaikutus

CFD-kaupassa käytetään usein velkavipua. Sen avulla sijoittaja voi tehdä suuremman sijoituksen pienemmällä rahamäärällä. Hinnanerosopimuksen tarjoaja vaatii tietyn marginaalin, eli prosentuaalisen määrän rahaa, joka sijoittajalla tulee olla voidakseen tehdä hinnanerosopimuksen. Tätä kutsutaan myös vakuudeksi.

Jos sopimuksen tarjoaja vaatii esimerkiksi 5 % marginaalia, tulee sijoittajalla olla 5 % kaupan hinnasta vakuutena. Jos sijoittaja hankkii esimerkiksi bitcoin-CFD:n 4 000 euron arvosta, tarvitsee hänellä olla vain 200 euroa. 

Velkavivun avulla sijoittaja voisi edellisen esimerkin tapauksessa 20-kertaistaa mahdollisen voittonsa. Jos bitcoinin arvo olisi kaupantekohetkellä 1 % korkeampi kuin sopimushetkellä, tarkoittaisi se sijoittajalle 20 % voittoa. Toisaalta, jos hinta on 1 % matalampi kuin sopimushetkellä, sijoittaja tekee 20 % tappiota.

Jos hinnanerosopimuksen kohde-etuuden hinta laskee maksamaasi vakuuden arvoa enemmän, sopimuksen tarjoaja tekee niin kutsutun “margin call” -pyynnön. Sinun tulee antaa tappiota vastaava summa lisävakuutena sopimuksen tarjoajalle, jos haluat pitää positiosi edelleen avoinna.

Tiedätkö, mitä nämä sijoitustermit tarkoittavat?

Hinnanerosopimus CFD – hyvät ja huonot puolet

CFD-sopimusten hyvä ja huono puoli ovat niihin sisältyvä vipuvaikutus. Vipu sisältää aina suhdeluvun, joka kertoo todellisen sijoitetun summan suhteessa kauppaan laitettuun sijoitukseen. Jos suhdeluku olisi esimerkiksi 1:20, pystyt 1 000 euron sijoituksella tekemään kaupan 20 000 euron edestä. 

Velkavivun käyttäminen mahdollistaa suurempien voittojen tekemisen pienemmällä alkusijoituksella. Edellisessä esimerkissä voitto olisi myös ollut 20-kertainen. Tulee muistaa, että myös tappioon pätee sama. Siksi velkavivun käyttö on riskialtista ja saattaa johtaa jopa alkuperäistä sijoitettua summaa suurempiin tappioihin.

Hinnanerosopimukset sopivat parhaiten lyhyen aikavälin kaupankäyntiin, sillä sopimusten välittäjien kulut saattavat pidemmällä aikavälillä nousta turhan suuriksi. Kohde-etuuden hintakehitystä on myös sitä vaikeampi ennustaa, mitä pidemmällä sopimuksentekohetkestä kaupantekohetki on. 

CFD-kaupankäynnistä saadut voitot ovat verotettavaa pääomatuloa. Veroa maksetaan siis 30 % aina 30 000 euroon asti ja 34 % sen yli menevältä osalta. Huomionarvoista on se, ettei hinnanerosopimus oikeuta vähentämään tappioita voitoista. Tappiot voi vähentää tietyissä tapauksissa vain, jos kaupankävijänä on yritys. 

Lue myös: Treidaajan 3 eri kauppakohdetta

Hinnanerosopimukset eivät ole aloittelijan sijoituskohteita

Hinnanerosopimus eli CFD on johdannaistuote, jolla sijoittaja pääsee kiinni kohde-etuuden hintavaihteluiden tuomiin voittomahdollisuuksiin. Vivun ansiosta suuriakin sijoituksia voi päästä tekemään melko pienelläkin pääomalla.

Hinnanerosopimus ei sovi aloittelijoille siksi, että sen logiikkaa on haastavaa ymmärtää. Sijoittajan tulee osata arvioida ja laskea sopimuksen tuomat riskit ja lisäksi hänellä tulisi olla selkeä visio kohde-etuuden markkinakehityksestä. 

Hinnanerosopimuksia tarjoavat monenlaiset toimijat, joista osa ei kuulu valvonnan piiriin. Sopimusehdot vaihtelevat toimijoiden kesken. Hinnanerosopimukset eivät myöskään ole standardoituja tuotteita.  

Sijoittajan tulee olla varautunut riskeihin ja CFD-kaupassa hänellä tulee olla tarpeeksi varaa maksaa hinnanerosopimuksesta mahdollisesti koituva tappio. On hyvin mahdollista, että sijoittaja saattaa hävitä sijoitetun vakuussumman lisäksi koko sijoitussalkkunsa pääoman. Vipuvaikutus ulottuu myös tappioihin tehden niistä helposti sijoitettua vakuutta suurempia. Yksityissijoittajan kannalta hinnanerosopimus ei myöskään ole paras vaihtoehto verotuksen näkökulmasta: voitot ovat aina verotettavaa pääomatuloa, mutta tappioita ei saa vähentää. 

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Virtuaalivaluuttojen verotus aloittelijoille

Leave a Reply